Hiljainen mieli

14/5/2015

Pysähdyn, havahdun ja huomaan siltani ohjaavan minut hiljaisuuteen.

Löydän sen sisältäni. Hiljainen mieli on kirkas ja selkeä, koska se lepää ikuisessa
Olemisessa. Hiljainen mieli on kaikkien henkisten harjoitusten päämäärä;
se on samalla kertaa sekä tie että hedelmä.
Hiljaisuutta on vaikea kuulla, koska se peittyy ajatusten, tunteiden ja
kokemusten alle. Hiljaisuuden valo on kuitenkin tunnistettavissa jokaisen muodon ytimestä. Myös ajatukset ovat muoto, jonka alkulähde on hiljaisuudessa.


Hiljaisuuden lähdettä, valoa, voisi verrata taivaalla loistavaan aurinkoon – alkulähteeseen
josta ihminen kuvittelee erkaantuneensa, kun ajatusten pilviverho peittää auringon.
Auringon nousun ja laskun hetkellä hiljennyn usein ihmettelemään valoa. Auringon
laskiessa valo tuntuu katoavan. Vaan eihän se mihinkään häviä, pimeältä puolelta en vain
näe sitä. Valon ja pimeyden välisessä tanssissa syntyy varjoja, joihin samaistuessani
joudun pimeyden vangiksi. Minulla on kuitenkin valinnan vapaus. Voin päättää, haluanko
katsoa menneisyyden varjoja vai valita rakkauden. Rakkauden valitessani alan ilmentää
alkulähteeni ajatuksia – ja vapaudun erillisyyden vankilastani.

Sisäisen valoni välittämänä olen yhteydessä kosmiseen valoon. "Isä ja minä olemme
erottamattomasti Yksi" kuvaa kauniisti yhteyttämme - ykseyttä. Hiljaisuudessa kuulen
Sisäisen ääneni – parantavan äänen itsessäni - kuiskaavan minulle, että "sinä olet
valonkantaja. Synnyt maailmaan kantaen tietoa itsestäsi valona, mutta kun varttuessasi
äänet ympärilläsi lisääntyivät, kadotit sen. Tehtäväsi on löytää valosi uudestaan. Et voi
saavuttaa tai luoda sitä, koska se on jo olemassa – sinussa".
Sisäisen hiljaisuuden voi kokea ulkoisesta metelistä huolimatta. Ääni voi toimia siltana
hiljaisuuteen. Olemme unohtaneet, että aluksi oli ääni! Äänen luova energia sekä
luo muotoja että johdattaa niiden toiselle puolelle. Sinne, missä hiljaisuus asuu.
Ilman hiljaisuutta ei ääni voisi ilmentyä. Yksi yksinkertainen ääni pitää paljon sisällään.
Ääni on lahja. Sen avulla saamme yhteyden oikeamielisyyteen,
valon lähteeseen itsessämme. A ja O – ajatus ja oleminen. A - ajatus, josta kaikki saa
alkunsa. Ajatuksen lähde O:ssa: joko ikuisessa, äärettömässä olemisessa tai omassa
erillisessä mielessä. Ajatus ei koskaan jätä alkulähdettään ja ilmentää vain sitä: joko ykseyttä tai erillisyyttä.

"Vain hiljaisella on korvat kuulla, kun askelet hiipivät porraspuulla 

- vain odottajan ovi auki on" 

(Aaro Hellaakoski, Ilta)