Itseään heijastava valo

Maininkien laulun vain herkin korva kuulee.

Meren ääni syvyydestä hiljaa hengittää.
Heijastusta katson – on meren peili kirkas,
mutta vaahtokuplaan pois kuva häviää.
Avaruus vain tietää voi sinen ikuisuuden
– pääsee meren salaisuuksiin syvyys yksin vain.
Katso suvipilviin ja katso meren peiliin
– kaikki on heijastusta ja heijastusta on kaikki.

Jarl Hemmer, suom. sanat Reino Helismaa, Heijastus

Etsimme koko elämämme jotain, jostakin. Niinhän lauletaan Satumaassakin, "aavan meren tuolla puolen jossakin on maa". Siellä satumaassa on onni, paikka jossa kaikki on hyvin ja jossa ihminen voi olla onnellinen. Etsimme ja etsimme, ja välillä luulemme löytäneemme. Kunnes huomaamme, että ei, tämä ei sittenkään riitä, en ole vieläkään onnellinen. Etsimme uuden kohteen, jota lähdemme tavoittelemaan. Sen saavuttaminen vaatii usein paljon työtä ja vaivaa, ja saattaa jopa sulkea elämästä pois kaiken muun. Olemme kirkastaneet tavoitteet niin selkeiksi, että emme anna minkään tai kenenkään estää itseämme. Ja kuitenkin, kun olemme kaiken vaivannäön jälkeen saavuttaneet tavoitteemme, täyttää merkillinen tyhjyys mielen. Nyky-yhteiskunnassa meitä opetetaan asettamaan selkeitä tavoitteita. Ilman tavoitteita elävä ihminen on "luuseri". Väitetään, että ilman tavoitteita ei voi saavuttaa mitään ja ilman että saavuttaa jotain ei ole mitään. Niinpä etsimme onnea ja saavutuksia erilaisista asioista ja muista ihmisistä.
Maailmassa on nykyisin saatavilla aineellista hyvää enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa – ainakin niin sanotussa läntisessä maailmassa. Arkisten asioiden hoitamisesta on tehty helppoa: kaupat notkuvat ruokaa eri muodoissaan, modernit kulkuvälineet vievät meidät mukavasti ja nopeasti paikasta toiseen ja tietotekniikka mahdollistaa ihmisten välisen yhteyden tavalla, josta emme vielä kaksikymmentä vuotta sitten osanneet edes uneksia. Ja kuitenkin elämä saattaa tuntua tyhjemmältä ja tarkoituksettomammalta kuin koskaan aiemmin.
​Voisiko ihminen itse, minä-ksi kutsuttu identiteettimme, olla esteenä? Voisiko olla, että muodon maailma eli fyysinen, aineellinen maailma onkin heijastusta jostain syvemmästä, jonka näkemisen oma heijastuksemme estää?Katselen heijasteita