Unelmilla on siivet

Mistä unelmat syntyvät? Mistä syntyy kaipuu?
Marraskuun pimeys loma-asunnollamme "keskellä ei mitään" pysäytti, tuntui kuin hiljaisuus olisi alkanut puhua minussa. Uskon, että unelma syntyy, kun tietoisuudessani on jotain, joka odottaa täyttymystä.Koen, että "jotain" on energiana olemassa oleva muoto, jotakin joka on jo olemassa sisimmässäni. Persoonallisessa, ajan ja tilan määrittämässä maailmassa täyttymys syntyy, kun täyttymystä hakeva muoto kohtaa energian, joka resonoi samalla taajuudella. Syntyy harmonia, jossa kaksi energiaa resonoi vetäen toisiaan puoleensa. Klassinen esimerkki lienee persoonallinen rakkaus, jossa toisen ihmisen toivotaan täyttävän jotain sellaista, mikä itsestä tuntuu puuttuvan. Parhaimmillaan parisuhde toimiikin rakkauden kielen pitkänä oppimääränä, jossa osapuolet toisiaan rakastamalla ja palvelemalla oppivat rakastamaan itseään.
Laajemmin tiedostettuna on unelma jotakin, joka on jo olemassa tietoisuudessani. Se ei vaadi täyttyäkseen mitään, koska se on jo täydellinen ja kokonainen. Ainoa, mikä estää unelmaa elämästä, on oma erillinen itseni ja sen luomat uskomukset. Ne ovat kuin pilvet, jotka estävät näkemästä aurinkoa. Kaipuu syntyy, jos syvällä sisimmässäni tiedostan unelman olemassa olon, mutta en kykene kuulemaan tai toimimaan ääntäni noudattaen.

Joskus kiellämme itseltämme asioita, joiden ajattelemme olevan mahdottomia. Rajallinen itsemme projisoi aikaisempia kokemuksia tulevaisuuteen, joka tietenkin osoittaa rajallisen uskomuksen oikeaksi. Todistettuaan rajoittavan uskomuksen oikeellisuuden kieltää alitajunta sen olemassa olon ja hautaa piilotajuiseen kellariin. Usein kuulee sanottavan, että aika ei ole oikea jonkin asian toteuttamiseksi. Aika elää mielessämme, joka näkee asioiden tapahtuvan lineaarisesti. Siten sopimaton aika kuvaa itse asiassa omaa kypsymättömyyttämme: on jotain, joka täytyy tunnistaa ja työstää ennen kuin olen itse kypsä toimimaan. Aika on aina oikea, koska koemme aina juuri sen mitä siinä hetkessä tiedostamme. Kun itse olen "kypsynyt", syntyy tukahdutetuille unelmille tilaa nostaa päätään.

Herätys saattaa tulla muodossa, jota emme osaa lainkaan odottaa. Yhtäkkiä ympärille ilmestyy ihmisiä, jotka käyttäytyvät provosoivasti ja olisi suuri houkutus leimata heidät "vastustajiksi". Kun kuuntelen ja kuulen sisintäni, olen yhtä sen kanssa. Silloin erillisyys katoaa ja näen ja koen kaiken saman ykseyden heijastumana. Kun rakkaus minussa on valmis kohtaamaan jokaisen saman ykseyden rakkauden heijastumana, aukeaa hämmästyttäviä asioita. Vastustaja osoittautuukin pelastajaksi, joka heijastaa minulle sen, minkä olemassaolon itsessäni olen kieltänyt ja torjunut. Muut ovatkin itse asiassa osa itsenäni, koska ykseydessä mitään ei ole olemassa itseni ulkopuolella! Kielletty voi olla itsessäni olevaa varjoa, mutta yhtä hyvin se voi olla unelma, joka on odottanut täyttymystään.
Ajatus ihmisestä ilman "itseä" saattaa kuulostaa omituiselta ja pelottavalta. Olemme niin tottuneet ajatukseen omasta tahdosta ja oman itsen toteuttamisesta, että saattaa tuntua mahdottomalta ajatella elämää "itseettömänä". Kukapa haluaisi luopua oikeudesta oman elämän hallintaan! Paradoksi on, että kun persoonallinen tahto sulautuu korkeimpaan Itseen, alkaa kuitenkin tapahtua suurempia asioita kuin mistä olemme osanneet erillisinä edes unelmoida – erillinen itse on ollut niiden tiellä! Unelmalla itsellään on siivet, joilla se lentää!

Unelmassa elää yhtä aikaa valtava energia ja rauha. Energia synnyttää innostuksen toimia, tuntuu kuin virta veisi mennessään. Rauha puolestaan syntyy sisäisestä levosta ja rytmistä, tuntuu kuin lepäisi ikuisuuden valon rauhoittavassa sylissä. Sisäinen rauha on enemmän kuin minkä sanat kykenevät ilmaisemaan – autuus soi minussa sanana, joka kuvaa onnea ja rauhaa syvempää tilaa.

Unelmaa on hyvä kypsytellä, jotta se saa tilaa laajeta ja kaiken mahdollisen voiman toteutuakseen. Niinpä en vielä paljasta, mikä tietoisuudessani on saamassa siivet alleen. Eli kuulumisiin …ja jos sinulla on jotain mitä haluat jakaa aiheeseen liittyen, niin kerro. Odotan viestiäsi!